Hanna-Mari kertoili, että se pärähti toukkana pahasti niihin 80-luvun Liisa Ihmemaassa-piirrettyihin, jotka oli ankeasti dupattu suomeksi. Se leikki television kanssa jotain teehetkileikkejä ja fiilisteli Ihmemaata vuosikausia. Päätin askarrella sille riipuksen, jossa olisi se pullo josta Liisa joi kutistusseerumia.
1800-luvun alkuperäisissä Sir John Tennielin puupiirroksissa Drink me-pullo näyttäisi olevan tavanomainen, pitkulainen kemikalion pullo. Myös Disneyn 1950-luvun animaatiossa ja Tim Burtonin vuoden 2010 filmatisoinnissa itse pullo on arkinen lasipullo, joissa ennen myytiin kaikkea yskäntinktuuroista mehuihin.
Vanhoja lasipulloja löytyi Huuto.netistä yllätyksekseni tuhansia. Vanhoja viinapulloja, apteekin pulloja, koristelasia, kaljapulloja… Vanhat apteekin pullot sopivat kokonsa puolesta kaulassakantoon, mutta jotenkin niitä selatessa alkoi tuntua, että kovin kummoista korua ei peruspullosta saisi aikaan.
Pulloilmoituksia louhiessa huomasin, että antiikkiset hajuvesipullot ovat hyvin kauniita. Ehkäpä uskollisuuden alkuperäiselle voisi uhrata.
Lopulta löysin mielestäni hienon metallisen hajuvesipullon, joka oli koristeltu turkoosimosaiikilla. Googlettelin aikani ja paikansin pullon ehkäpä marokkalaiseksi, 1900-luvun vaihteen tienoille. Koristeellisia hajustepulloja oli tapana kantaa myös kaulassa, joten sehän sopi tarkoitukseen. Tämänkin pulloyksilön kiinnittäminen ketjuun olisi helppoa, sillä siinä oli valmiit kiinnikerenkaat. Otin yhteyttä suoraan raisiolaiseen Olgaan ja pian pullo oli jo postilaatikossa.
Seuraavaksi tarvittiin Drink Me-teksti. Luonnostelin tekstin sekä Disneyn että Burtonin tyylillä, sillä en tiennyt minkä verran yksityiskohtia olisi mahdollista toteuttaa. Pullo oli pyöreä, joten asettelin tekstin kahdelle riville, jotta sen saisi mahdollisimman isoksi.
Suunnittelin maalata tekstin suoraan pulloon, mutta tarkemmin ajateltuna maali vaikutti jotenkin halvalta ratkaisulta. Ehkä metalliset irtokirjaimet? Tai lehtikultaus? Konsultoin kultaseppäkaveriani Lärskiä, joka arveli, että niin pienten kirjainten leikkaus olisi turhan hankalaa ja pullon kuperuus vaikeuttaisi kiinnittämistä. Laserkaiverrus voisi onnistua, mutta sekin menisi säätämiseksi. Päädyimme siihen, että olisi parasta tehdä erillinen kilkura ja kiinnittää se ketjulla pulloon.
Ei siinä sitten muuta kuin kilkuraa askartelemaan. Mietin materiaaliksi nahkaa, johon voisi polttaa tekstin, mutta se ei tuntunut sopivan metallisen pullon pariksi. Seuraavaksi punnitsin kaiverrettua poron luuta, mutta ei sekään oikein sytyttänyt. Metallia sen oli oltava, mieluusti kuparia, pronssia tai messinkiä. Omat taidot loppuivat viimeistään siihen päätökseen. DIY-projektiin tarvittiinkin avustajia.
Lärski oli liian kiireinen laatan tekemiseen, joten kyselin Inarin alueen käsityöläisiltä apuja. Inarin kirkonkylässä Paarma Design-merkillä koruja suunnitteleva Tytti Bräysy arveli, että voisi hyvinkin auttaa korun toteutuksessa. Tosin kuparia ei ollut ja messinki oli Tytin mielestä liian kovaa materiaalia kaivertaa hänen työmetodeillaan. Sovimme materiaaliksi 925 hopean, mutta Tytti patinoisi laatan ja ketjut.
Tytti hallitisi hommansa. Se keksi kiinnittää laatan molemmista päistä ketjuun, jolloin se ei hakkaa ja kolise pulloon. Patinoitu hopea teki kokonaisuudesta mukavan vanhan oloisen. Lisäksi Tytillä sattui olemaan turkoosimosaiikin sävyinen säilytysrasiakin ja pieni hopeatippa koristeeksi.
Jos olisin omilla horkkakäsilläni sotkenut pullon maaliin ja jonkun halpisketjun siihen liimannut, niin ihan paskahan siitä olisi tullut jos tähän vertaa. Onneksi tajusin luovuttaa heti enkä edes yrittänyt. Se on elämässä selviämisen kannalta aivan hyvä yleisohje. Strömssöilemisiin, veljeni ja siskoni pahuudessa.
Lisää Tytin tekemiä koruja: Paarma Design.