Viime viikonloppuna olimme Karin kanssa Helsingissä. Menimme Linnanmäelle, mutta lonkerokäytävän maksu olikin 12 euroa viisikymmentä senttiä eikä me haluttu maksaa niin paljon kun meillä ei ollut paljon rahaa. Sitten ajoimme raitiotievaunulla Kallioon ja käveltiin Kurviin kun Kauko tuli sinne.

Mutta Kauko ei tullutkaan heti ja meidän piti odottaa sitä siellä ja siellä oli tosi rumia tätejä ja vihaisia miehiä ja ne kiroili ja huusi ja haisi pahalle. Minulla tuli vähän huono mieli kun ne sedät ja tädit ja jotku pojat ja tytöt oli niin kauhean likaisissa vaatteissa. Niillä ei varmaan ole pesukonetta niin kun ei ole minullakaan mutta minä pesenkin ammeessa pyykkiä mutta ehkä niillä ei ole ammettakaan.

Jotku ehkä tappeli kun kuului huutoa. Löysin maasta ruiskuja, mutta en koskenut niihin koska se on vaarallista. Siellä ei ollut vessoja ja ihmisten piti pissata kadulle. Sitten joku lintu oli kuollut ja toiset linnut tuli siihen ja söi siltä suolia ja minulla tuli siitäkin vähän huono mieli.

Kauko onneksi tuli ja mentiin sellaiseen ruokalaan missä soi musiikki ja missä ei myydä ruokaa. Mutta voi! Kauko oli unhoittanut repun ja taas sen piti mennä pois. Me mentiin Karin kanssa Hakaniemeen kun meidän rohkeudet ei oikein kestäneet sitä paikkaa.

Oli jo hyvin kylmä koska oli syyspäivä Helsingissä. Hakaniemessä on hassu talo. Se on ihan ympyrän muotoinen. Sen nimi on Ympyrätalo. Siinä pihalla nukkui joku setä. Minusta siinä ei ollut kovin hyvä nukkua kun se asvaltti on niin kova ja kun oli niin kylmäkin ja me mentiin Karin kanssa sille puhelemaan. Sitten me huomattiin että se setä makasikin verilammikossa. Me puheltiin sedälle mutta se ei puhellut meille.

Kansalaistaidon tunnilla opetettiin, että pitää soittaa numeroon 112 jos tapaa tällaisia setiä tai tätejä tai lapsia ja sitten minä soitin. Sitten kiltti hätäkeskuksen täti käski huutaa ja töniä setää ja me tönittiin ja huudettiin ja se vähän heräsikin mutta se ei puhunut kovin selkeästi. Sitten se täti kysyi missä me ollaan ja kun sanoin että ollaan ympyrätalolla niin sitten se kysykin, että tarvitaanko sinne muka joku. Minä sanoin että en ole mikään tohtorisetä mutta mies sentään makaa veri lammikossa.

Me lämmittelemään metroaseman koppiin. Sitten ambulanssisedät tulivat ja löysivät sen sedän siinä verilammikossa. Sitten ambulanssisedät lähti kotiin ja se setä tuli meidän kanssa sinne koppiin. Sen nimi oli Jorma ja sen päässä oli reikä mutta kiltit ambulanssisedät oli siivonneet sen naaman. Jorma ei pysynyt pystyssä ja kaatui oveen ja ovi aukesi ja Jorma kaatui asvalttiin. Sitten Kari antoi Jormalle tupakin ja Jorma pelkäsi meitä kovin vaikka ei sen olisi tarvinnut. Sitten Jyrki tuli ja mentiin ajamaan metrolla ja se oli huisin jännää.

Sitten löysimme Kaukon ja kävimme katsomassa tyttöjä jotka leikki tulella vaikka tulella ei saa leikkiä. Ne pyöritteli palloja ja syöksyi tulta niin kuin lohikäärmeet. Sitten menimme taas sellaiseen ruokalaan missä soi musiikki kovalla ja missä ei myydä ruokaa ja ruusun näköinen tarjoiliatäti toi pöytään monta pulloa mehua mitkä makso jokainen enemmän kun se lonkerokujan pääsy lippu.

Kun me tultiin ruokalasta kaksi poikaa kiusasi meitä. Niillä oli tukka pystyssä ja kummalliset vaatteet ja meikkiä vaikka ne oli poikia. Ne veti Kaukoa parrasta ja nimitteli meitä ja näytti pyllyjä ja huusivat. Ne oli yksiä ilkimyksiä ja isä varmasti sanoisi niitä lättä hatuiksi ja antaisi tukkapöllyä! Illalla menimme nukkumaan Jyrkin tykö ja olipas siinä syyspäivää Helsingissä jo kerrakseen!