Sain mielestäni toteuttamiskelpoisen idean ripustaa jotain siluettihahmoja puihin ja kuvata niitä revontulia vasten. Mari Hokkasen studioon naivistisesti lavastetusta Set & Setting -sarjasta olen aina pitänyt, niin sieltä tuli varastettua pahvista leikattu, lasten piirustuksia muistuttava mörökölli. Tai kun pahvia leikkaa, niin ainakin minun sormilla niistä tuli väkisinkin lasten piirustusten näköisiä.

Pahvilaatikko muuttuu metsänhengen hahmoksi.
Puuhumanoidi.

Teimme erilaisia hahmoja testattavaksi. Päätyyppi olisi jonkinlainen puuhumanoidi metsänhenki, jolla sojottaa piikkejä päässä. Sille tehtiin liikuteltavat raajat, kaula ja pää. Hanna-Mari askarteli lisäksi linnun ja pikkumörön, joka sai nimen Little Dude. Mieleni ruudulla massiivisten revontulten loimuun piirtyvät metsän möröt hiippailisivat kaikkialta yksinäisen tulistelijan kimppuun. Jos konsepti toimisi, voisi puuväkeä ja tilanteita kehittää vielä jännemmiksi.

Pasasjärven ranta valikoitui kuvauspaikaksi, sillä sinne pääsee helposti autolla, valosaastetta on vähän ja taivas avautuu järven päälle oikeaan suuntaan. Kurvasimme paikalle, pistimme nuotion pystyyn ja ei muuta kuin rakentelemaan. Hanna-Mari jäi malliksi paistamaan makkaraa.

Surullinen viritelmä.

Idea oli ehkä ok, mutta eihän siitä käytännössä tullut mitään. Koetin kiinnittää pahvinpaloja pienillä nauloilla varovasti kaarnaan, mutta ei ne siinä pysy siten. Pienikin tuuli väänsi pahvin vinoon tai tiputti sen hankeen. Pilkkopimeässä kuvan rajaaminen oli vaikeaa, käytännössä piti ottaa kuva summissa ja katsoa mitä ilmestyi ruudulle. Sormet jäätyi. Jalustan pleitin olin tietysti hukannut, joten kamera oli kiinni gorillapodilla jalustassa ja pitkällä valotusajalla se ei ole kovin hyvä ratkaisu se. Yms. urpoilua.

Kun viimein sain säädettyä hahmon ja kameran mitenkuten, huomasin, että jotain puuttuu – se massiivinen revontulimyrksy.

Melko laimeat leimut.

Räiskin kuitenkin joitain kuvia, koettaen asemoida siluetteja nuotion kajoon. Siinä kävi niin kuin monesti elämässä käy, eli meininki oli pään sisällä siistimpi.

Ei se oikein toimi. Hahmo on kämänen ja revontulet puuttuu.

Little Dude hyökkää.

Nuotion valaisema iso mänty oli ihan nätti tummaa taivasta vasten. Session tunnelmallisin ruutu olikin sellainen, missä ei ollut lainkaan pahviukkeleita. Pieni revontulikin sattui leimahtamaan juuri silloin Pasasjärven päälle.

Yksi ihan tunnelmallinen tulistelukuva tallentui sentään.

Linssinvääristymien venyttelemät osat pois rajaamalla ja vinjentin lisäämiselllä kuva toimii ehkä paremmin.

Vaikka mesänväkikuva ei oikein onnistunut, niin oli sentään varsin kaunis tähtiyö, ja nuotiomakkara maistui.

Jos tuollaisen kohtauksen meinaa vielä joskus koettaa lavastaa, niin pitää tehdä hahmoihin vaikka puisesta rimasta kunnon vahvikkeet ja miettiä kiinnitys järkevämmin. Tai miksi ylipäätään lavastaa siluetteja kauhealla vaivalla kun ne voi yhtä hyvin piirtää Photarilla kuvaan kämpillä lämpimässä.

(+1 pistettä, 1 äänen perusteella)
Loading...

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *