Olemme Teemun kanssa kirjoitelleet Delirium Deli-nimiselle sivustolle juttuja tässä reilu pari vuotta. Novelleja ja lyhyitä huumoriartikkeleita enimmäkseen. Kari siihen on sarjakuvia piirrellyt ja Caspar tehnyt musaa. Pari muutakin tyyppiä on mukana, mutta harvemmin.
Omasta mielestämme olemme tietysti hyvinkin nokkelia kynäniekkoja ja tarinat mitä mehukkaimpia, mutta kovin kummoista lukijakuntaa sivustomme anti ei ole kiinnostanut. Kari arveli, että olemme Teemun kanssa vain niin saatanan masentavia jätkiä, että ihmiset ei halua altistua semmoiselle värinälle, kun muutenkin on hankalaa.
Lukemista janoisille
Matkailimme taannoin Hanna-Marin kanssa Uuden-Seelannin eteläsaaren hippiseuduilla Nelsonissa. Istahdimme erääseen pääraitin kuppilaan kulauttamaan tuopillisen olutta. Joku oli jättänyt pöytään itse kirjoittamansa novellin saatesanoilla, että lukekaa vaikka tämä kun imette bisseä, jos ei ole seuraa. Se oli minusta aivan hieno ajatus.
Päätinkin apinoida tuota Nelsonin kirjoittelijaa ja siementää Kallion baareihin hieman omakustanteista lyhytproosaa. Ehkä joku lukisi novellejamme, jos sillä ei olisi mitään muuta tekemistä.
Valikoimme Teemun kanssa kolmisenkymmentä sivua mielestämme kovinta kamaa tuotannostamme. Ajattelin ensin vain tulostaa nipun A4:sia ja nitoa ne kasaan. Jumittelin kuitenkin marraskuun paskakeleillä muutamia viikkoja Suomen Turussa. Siellä olikin hyvin aikaa suunnitella ja taittaa zine-lehdykkä ihan painokuntoiseksi. Itse tykkäsin, että ainakin kannesta tuli ihan makean psykedeelinen.
Saimme raavittua sen verran kolikoita kasaan, että hankimme 35 kappaleen painoksen paikallisesta digipainosta, Prigistä. Se on muuten ihan hyvä digipaino, suosittelen lämpimästi.
Nyt sekin on sitten tehty. Joulukuun puolessa välissä Teemu ja ihastuttavat vapaaehtoiset jakelivat lehdet Inarin, Turun ja Helsingin valikoituihin kaljakuppiloihin ja pizzerioihin.
Ihan mukavahan se oli nähdä tekstejä painettuna, larpata julkaistua kirjoittajaa. Tuskin sivuillemme uusia kävijöitä ilmiintyy tämän seurauksena, mutta Teemun Erään emansipaation kuvaus-novelli on vaan niin kova, että vaikka mitään muuta tästä ei seuraisi, niin vähintään joku, jossain, joskus huvittuu niin, että puhaltaa nenästään ilmaa kun se sitä lukee. Se on tavoitteemme.
ROBODOG sponssasi sen verran, että saimme tunkea julkaisun firman Yumpu-tilille. Lehden voi siis lukea myös sähköisenä suoraan verkosta, linkki sinne ja jakelupaikkalista löytyy täältä näin: deliriumdeli.com/ilmaisjakeluantologia-julkaistu/
Jälkikirjoitus 28.1.2017 Ivalossa:
Tilinpäätös:
Facebookissa saimme yhteensä pöhinää aikaan seuraavasti:
- yhden uuden tykkääjän Delirium Delin Facebook-sivulle
- lehtemme jaettiin kahdesti, mutta toinen oli Teemu itse
- 9 tykkäystä ja yksi ihastuminen aiheesta luoduille postauksille (Teemu, Teemun äiti ja Teemun entinen tyttöystävä pitäisi ehkä laskea jääveiksi, mutta emme laske)
Kotisivuilla:
- emme havainneet kävijäpiikkiä sivuillamme lehtikampanjan seurauksena
- kukaan ei antanut sanallista palautetta
- kukaan vastannut sisällöntuotantoilmoitukseemme
- bounce rate huononi entisestään
Mutta Ailu sanoi, että sitä varsin nauratti ääneen, kun se oli lukenut Erään emansipaation kuvauksen. Eli saavutimme tavoitteemme ilman puhaltamisesta jonkin nenän kautta ja ylitimme sen kirkkaasti. Hyvä me!
Erään emansipaation kuvaus-novelli.