Hiljaisella kadulla Friedrichshainissa, vai onko tämä Lichtenbergia, rähjäinen kaljahuone, eteisen kokoinen. Tiskillä kuhmuiset ukot kuin ryhmysauvat turisevat tuoppien juurilla. Vanha nainen pelaa dominoa juomanlaskijaeukon kanssa. Huone on DDR:n aikana tunteella somistettu. Paljon yksityiskohtia; pölyisiä, muovisia köynnöskasveja ja kukkia, pienillä hyllyillä ja kaikilla tasoilla tervankellastamia leluja; autoja, nukkeja, lentokoneita, aseita, kastelukannuja… Tunkkainen tila on kellarinhämärä, himmeät lamput, ikkunat teipattu umpeen. Taustalla rahisee puheohjelma, jota kukaan ei kuuntele, mie edes ymmärrä.
Puhun kohteliaasti, vähän ja epäselvästi, ja kelvoton saksalaisnaamioni hyväksytään jatkokysymyksittä. Katoan perimmäiseen pöytään, ei häiriöitä, mie ja tuoppi, myyrä myyrien joukossa. Poissa silmistä, mielistä, röökinsavua hengitettäväksi. Näkymätön sivullinen, kirjoituksenmuotoinen avoin kanava, kirjoittajanhahmotelma juomapaikallaan.
näkymätön muste, näkymätön sivullinen
hämärässä kapakassa, seuraavassa pöydässä
kuuntelee lepakonkorvilla
katselee pyrkimysten leijailevan lauman liepeillä
häivyttelee yksitellen ajatuksistaan turhat
ja odottaa hetkeä
Hiljaisella kadulla Friedrichshainissa, vai onko tämä Lichtenbergia, näkymätön muukalainen astuu sivuun kaupungin liikkeestä, menemisen ja tulemisen rituaaleista, riisuutuu jäykistyvästä vaateparresta, johon kirjailtujen säännönmukaisuuksien avulla maailmanvirtaa ositetaan. Riisuutuu hämärän suojissa puristavista kengistä, avautuu hengittäväksi silmäksi ja odottaa hetkeä. Ja hetki tulee, astuu kaljahuoneeseen, löytää odottajan.
se karkaa näkyviltä kuin uni, mutta jää kaikkialle minne se löytyy
ja se löytyy kaikkialle minne jokin elävä sen kutsuu olemalla
jäljetön, ei se kosketa mitään
puhuu takaista kieltä, ei-osittavaa
epäkieltä, vaietessa merkityksellistä, yhteensitovaa
Hiljaisella kadulla, eteisen kokoisessa kaljahuoneessa paperiset naisensormet tanssittavat dominopaloja. Tuoppien ääressä ryhmysauvamiesten savihuulilla tupakat muuntuvat tuhkaksi ja ontoksi hiljentyneeseen kirjoittajankuoreen kaatuu vehnäolutputous. Rahisevan radion puheohjelma tekee aaltoja savuiseen ilmaan. Kaikki virtaa, tyhjänä, rauhallisena, niin kauniina kaikki virtaa.